Historiikki

Hakkistytöt täytti huhtikuussa 2006 30 v., ja monia varmaankin kiinnostaa että miten lippukunta on saanut syntynsä ja miten toiminta on kehittynyt vuosien varrella. Eli nyt on siis aika kaivella menneitä.
Hakkistytöt perustettiin vuonna 1976. Partio ei olekaan mikään uusi juttu Sauvossa vaan partiota on harrastettu täällä jo Venäjän vallan aikana, ei kuitenkaan ihan nykymuodossaan. Ennen HT:tä partiotoimintaa harjoitti Hakkiset ja tietenkin Sauvojapojat.

Itse HT:n perustamiskokous pidettiin huhtikuussa 1976 Sauvon seurakuntakodissa ja ekaksi lippukunnanjohtajaksi valittiin Eeva-Liisa Väntsi. Toimintaa oli niin Sauvossa kuin Karunassakin. Ensimmäinen kolo Sauvossa sijaitsi säästöpankin kerhohuoneella sekä Karunassa sisarkodissa. Leirit ja muut perinteet ovat aina olleet tiivis osa Hakkistyttöjä. Jo alusta alkaen laulaminen ja kisailu ovat olleet tiukasti sidottuna toimintaan. Ja tietysti kuuluisa Hakkistyttö-hymy on ollut mukana jo alusta asti!
Laulaminen on aina kuulunut Hakkistyttöjen syvimpään olemukseen. Jokainen Hakkistyttö varmasti muistaa jonkun vanhan leirilaulun tai sen, kun porukalla laulettiin nuotion äärellä partiolauluja. Perinteeksi on muodostunut erilaiset lauluesitykset Sauvon elomarkkinoilla sekä kaikkialla muualla, minne kutsu vain käy. Vuonna 2005 Hakkistytöt jopa julkaisi levyn yhteistyössä Sauvo-Karunan seurakunnan kanssa ja kaunista laulua kuultiin oikein arkkipiispan talossakin! Perinteisesti on laulettu myös ruokalauluja ennen ja jälkeenkin aterioiden. Näiden lisäksi on tapana ollut keksiä mitä erilaisimpia ruokahuutoja ja on sitä joskus tainnut tulla leikkimielisesti kisattuakin kenen huuto onkaan paras...

Kisailu ja retkeily on tiivis osa partiota. 90-luku olikin varsinaista Hakkistyttöjen kulta-aikaa tässä mielessä, sillä silloin voittoja sateli joka suunnasta, kuten kolon seiniä koristavat plakaatit osoittavat. Sapon ja muiden Altti-lippukuntien kanssa on perinteisesti kisailtu aina, mutta yhteistyö muun piirin kanssa alkoi laajasti oikeastaan vasta 90-luvulla. Tämän jälkeen Hakkistytöt pääsivätkin kunnolla näyttämään taitojaan ja pokkaamaan voitot kotiin.

Perinteisesti joka kesä ja lähes joka talvikin on järjestetty leirit, joko yhteistyössä Sauvojapoikien tai useampien lippukuntien, joskus jopa useampien piirien ja maiden kanssa. Muutakin retkeilytoimintaa lippukunnassa toki on, kuten vaikkapa jo perinteeksi muodostunut, edellisenä keväänä lopettaneen vartion järjestämä syysvaellus sekä uudempi perinne lippukunnan kevätvaellus. Voi Hakkistyttöjä bongata myös vaikkapa Venlojen viestissäkin, jonne vuonna 2006 osallistuvat ne henkilöt, jotka haluavat suorittaa Hakkistyttöjen kevätyliopistossa täydet 160 opintoviikkoa kestävän ”Kartan kanssa tutuksi”–maisteriohjelman, jonka tarkoituksena on opastaa Hakkistytöt käyttämään karttaa ja kompassia oikein.

Hakkistytöt ovat osallistuneet piirin kevätparaatiin jokaisena vuonna syntymästään lähtien ja useinpa vielä hyvin suurella osallistujamäärällä. Kenties syy Hakkistyttöjen marssi-innokkuuteen piilee bussimatkan aikana tarjoiltavassa marssijäätelössä sekä siinä, että suurimmalla osallistujaprosentilla marssiin osallistuva lauma tai vartio palkitaan juhlallisesti kakkukahvilla, jota luonnollisesti kaikki tavoittelevat.

Kevätparaatissa Hakkistytöt erottaa muista tietysti hyvä rytmi ja kaikista levein hymy sekä muut ulkoiset ominaisuudet, joihin bermudashortsien taikka hameen, partiopaidan ja polvisukkien lisäksi kuuluu nykyisin myös keltainen tupsu, joka iloisesti pilkistää sukanvarresta. Ja marssia tahdittamassa on upea kahdesta virvelirummusta, yhdestä bassorummusta sekä aksenttilautasista koottu rumpuryhmä, joka myös vuonna 2006 oli ohjaamassa Hakkistytöt ryhtikilpailun voittoon. Taisipa sieltä marssista ryhtipokaalin lisäksi tulla tuliaisina kotiin Karelia-maljakin suurimmasta marssiaktiivisuusprosentista johtuen, aivan kuten vuonna 2005.
Ensimmäisinä 10:nä vuotena Hakkistytöillä oli käytössä tavallinen sininen huivi ilman omaa merkkiä, mutta vuonna 1986 tähän tuli muutos, juuri sopivasti juhlistamaan lippukunnan 10-vuotissyntymäpäivää. Tällöin käyttöön otettiin HT:n huivissa nykyisinkin komeileva huivimerkki.

Huivimerkkiehdotuksia oli 4 kappaletta (jotka lähetettiin Suomen Partiolaisten tunnustoimikuntaan), joista valittiin ehdotus nro. 1 eli kannustähti, jonka sisällä on ”Sauvon risti” eli vihkiristi, joita löytyy lukuisia Sauvon kirkon seiniltä. Idea on poimittu Sauvon vaakunasta samoin kuin keltamusta väritys, ja ideanikkarina toimi Leena ”Lettu” Sarparanta. Suomen partiolaisten tunnustoimikunta suorastaan ihastui ajatukseen ja ehdotti joko kokokeltaista huivia taikka sinistä huivia johon huivimerkki ommellaan erikseen. Liekö keltainen ollut liian radikaali vaihtoehto kun siniseen huiviin päädyttiin?

1990-luvun alussa Hakkistyttöjen yhteishenki oli hyvä, joka johti yhteisten tunnusmerkkien kehittelyyn. Hakkistytöt sai oman keltamustan lippunsa, jossa on symboliikkaa yllin kyllin. Lipussa on kuvattu neljä hakkista eli naakkaa sisaruspiirissä, jolloin piirin keskustaksi muodostuu neliapila, joka tuo onnea sekä kuvastaa partiotyttöjen maailmanliiton merkkiä. Lisäksi lipun nupiksi aseteltiin jo tutuksi tullut huivimerkki.

Leena Sarparanta on taiteillut myös tämän luomuksen, joka vihittiin käyttöön vuonna 1990 ja voitti tittelin vuoden parhaana lippuna! Vuosi 1991 oli myös mullistavaa aikaa. Tällöin Hakkistytöt vihdoin saivat nykyisen, pirtsakamman keltaisen huivinsa.

Tekstin kirjoitti 30-vuotisjuhlaa varten Mamme Holmberg